Luku 1. Sisäinen dialogi
< E s i t t e l y >
Jos olet yhtään kuten minä, tai 95% muista tuntemistani itseään ujoiksi sanovista ihmisistä, haasteesi ihmisiin tutustumisessa ei todellakaan ole se, ettei sinulla olisi sanottavaa. Ajatuksia, mielipiteitä, fiiliksiä, faktoja ja tarinoita kerrottaviksi. Todennäköisesti et ole mitenkään epämiellyttävä etkä ikävä. Luulenpa, että olet oikeastaan aika mukava.
Haasteesi on todennäköisimmin se, ettet anna tilanteille – ihmisten kohtaamisille - mahdollisuutta ja tilaa. Vaikuttaako seuraava tilanne tutulta:
Mukava Mies työntää ostoskärryä ruokakaupan einestiskin edessä.
Hänen päässään käy hiljainen, taukoamaton vuoropuhelu:
… ja sitten pitää varmaan ostaa viikonlopuksi se mäyris, olikohan se tarjouksessakin… vai ostaisiko kerrankin viiniä, ei sitä tiedä vaikka sitä voisi tarjota jollekin… äh mitä sä oikein itsestäsi luulet, kuka sun kanssa nyt viiniä haluisi… niin, olipa naurettava ajatus, jotain rajaa, minä olen itsekseni loppuelämäni…
Viehättävä Nainen (ilahtuneesti): ”Hei Pena, eipä olekaan törmätty pitkään aikaan. Kiva nähdä!”
Mukava-Ja-Ujo Mies (yrittäen olla näyttämättä kiinnostustaan liikaa): ”Hei.”
< hiljaisuus >
… no, sano nyt jotain muutakin… jotain tavallista, etten vaikuta hölmöltä, mutta kuitenkin jotain sympaattista… pitäisikö mainita siitä elokuvasta jonka ajattelin vuokrata… paskat se on kuitenkin jo nähnyt sen, eikä edes pidä George Clooneysta ja tulee vain ahdistava tilanne kun se vaivautuu ja luulee, että mä olisin sitä pyytänyt…
Viehättävä Nainen: ”No, mun pitääkin käydä vielä tuolla leffavuokraamossa. Hyvää viikonloppua!”
Mukava-Ja-Ujo Mies (pettyneesti, silti helpottuneesti): ”Joo, kiitos samoin!”
Tässähän kävi niin, ettei Viehättävä Nainen saanut edes tilaisuutta jutella lisää Mukavan Miehen kanssa. Nainen olisi hyvin voinut vaihtaa kuulumisia ja tutustua hieman lisää. Mikä esti? Miehen ikioma sisäinen dialogi. Tarkemmin sanottuna, kielteinen sisäinen dialogi. Tuo vuoropuhelu päämme sisällä, jonka molempina osapuolina olemme me itse. Tai ehkä se tuntuu ääniltä, jotka koettavat vakuuttaa sinut ettei mitään kannata oikeastaan yrittääkään. Se saattaa myös olla ihan vain tunteita – syyllisyydestä, huonoudesta, ties mistä. Niillä ei kuitenkaan ole todellisen tilanteen kanssa välttämättä mitään tekemistä!
Veikkaanpa, että sinunkin suurin yksittäinen haasteesi ihmisten tapaamisessa on oma kielteinen dialogisi. Tiedän kokemuksesta, miten se voi täyttää koko pään ja tukkia korvat sisältäpäin. Se muodostaa salakavalan suotimen silmien ja korvien eteen ja saa kaikki tilanteet näyttämään toivottomilta. Katsopas nyt tätä:
Mies työntää ostoskärryä keskustan ruokakaupan einestiskin edessä.
Nainen: ”Hei Pena, eipä olekaan törmätty pitkään aikaan. Kiva nähdä!”
Mies: ”Hei.”
Nainen: ”No, mun pitääkin käydä vielä tuolla leffavuokraamossa. Hyvää viikonloppua!”
Mies: ”Joo, kiitos samoin!”
Eikö näytäkin paljon rauhallisemmalta? Hiljaisuus vuorosanojen välillä suorastaan kutsuu sanomaan jotakin positiivista, rehellistä ja aitoa. Kuvittele itsesi ulkopuoliseksi tarkkailijaksi tilanteeseen. Mitä Pena olisi voinut sanoa hiljaisuuden aikana?
Hyvä aloitus voisi olla vilpitön ”Kiva nähdä sinuakin!” –lausahdus. Sehän oli totta. Sen jälkeen Nainen olisi ainakin tiennyt, että Penasta oli mukava nähdä häntä.
Muitakin vaihtoehtoja on vaikka mitä. Pena voisi kysyä, mitä Viehättävä Nainen on viime aikoina puuhannut, asuuko edelleen Kotikadulla, aikooko viettää kesä/talvi/syys/kevätlomaa, mitä on aikonut tehdä lähestyvän viikonlopun aikana…
Kun hän vain ei antautuisi kielteiselle dialogille päänsä sisällä. Mietitäänpä sitä hieman lisää.
Harjoitus 1 a)
Mitä vinkkejä keskustelun jatkamiseen ja laajentamiseen esimerkkimme Viehättävä Nainen antoi Penalle? Kirjoitin hänen vuorosanoihinsa ainakin kolme vinkkiä. Etsi ne, ja keksi Penan mahdollinen vastaus, jos hän olisi huomannut vinkin.
1.
2.
3.
Harjoitus 1 b)
Valitse jokin tilanne, jossa olet kokenut jättäneesi asioita sanomatta ujouden vuoksi. Valitse mielellään jokin melko tavallinen tilanne, sellainen johon ei liity muuten voimakkaita tunteita. Mieti, millainen sisäinen dialogisi oli tässä tilanteessa. Kirjoita siitä muutama avainlause tai –sana, ihan vain ranskalaisin viivoin. Kun sisäisen dialogin paljastaa kirjoittamalla sen ylös, se menettää heti osan vaikutuksestaan. Kokeile!
-
-
-
Mitä ajatuksia sinussa herättää nähdä osa sisäistä dialogiasi kirjoitettuna?
< M e n e j a p u h u >
Tilanne:
Kun seuraavan kerran käyt kaupassa tai kioskilla, sinulla on tehtävänä mainita myyjälle jotain myönteistä. Yksi myönteinen lause. Se voi koskea säätä, jotakin päivän uutista, myyjää itseään (älä kuitenkaan mitään kovin henkilökohtaista sano), tai vaikka ostamaasi tuotetta (”Tämä on muuten parasta tuoremehua mitä olen pitkään aikaan maistanut”.)
Usko tai älä, tällä tavalla toisilleen tuntemattomat ihmiset jutustelevat koko ajan. Mainitaan vain sinällään melko yhdentekeviä asioita.
Kiinnitä erityisesti huomiota:
Mitä sisäinen dialogisi yrittää sanoa sinulle ennen kuin menet kassalle, kassalla, ja tilanteen jälkeen. Muista että ne eivät ole totuuksia, vaan vain sisäistä dialogia!
Muistilista:
- Riittää kun sanot yhden myönteisen lauseen ja kuuntelet, mitä siihen vastataan
- Älä yritä liikaa – kukaan ei seiso takanasi arvostelemassa sinua
- Älä antaudu sisäiselle dialogillesi.
Hauskuus:
Kirjoita tähän, mitä kannaltasi huvittavaa tehtävään liittyi? Tapahtuiko tehtävää suorittaessasi jotakin, tulitko ajatelleeksi jotakin, mikä nyt naurattaa, tai oivalsitko jotakin humoristista omassa toiminnassasi muuten vain? Kirjoita myös lipsahdukset, jos sellaisia sattui. Ne naurattavat sinua varmasti myöhemmin!
